Varoituksen sana! Nyt tulee aika paljon tekstiä. Long time no see, koska nettiä ei meillä muutamaan viikkoon (miltei kuukauteen!!) ole ollut. Takana on superrentouttavat viikot saarilla. Teksti saattaa olla vähän sekavaa, kun oon yrittänyt mahdollisimman paljon matkan varrella kirjotella juttuja koneelle, ettei vaan unohdu. Jos tarinan lukeminen tuntuu puuduttavalta, lopusta löytyy aimo kasa sekalaisia kuvia.
NADI
Saavuttiin Fijin Nadiin yllättävän lyhyen lennon jälkeen Aucklandista. Edellisenä yönä olimme vasta varanneet yöt Nadista ja Yasawa-saarten saarihyppelypassin. Olimme hotellilla jo aika aikaisin, joten jouduimme odottelemaan huoneen valmistumista. Pari yötä meni hotellissa sen kummempia tekemättä. Ensimmäisenä päivänä satoi lähes taukoamatta. Toisena päivänä kävimme paikallisbussilla Nadin keskustassa ostamassa vettä ja aurinkorasvaa. Keskustasta piti myös nostaa vähän rahaa. Oltiin tultu maahan kyllä melko huonosti valmistautuneina, sillä Uudessa-Seelannissa aika oli mennyt niin nopeaa, ettei Fidzin oppaisiin oikein ehditty syventyä. Esimerkiksi valuuttakurssista meillä ei ollut harmaintakaan aavistusta, ja kun käteistä piti kentällä nostaa, meillä ei ollut mitään tietoa, kuinka paljon nostettiin. Myöhemmin tarkasteltuna huomasimme nostaneemme vain noin 34e. Hieman epävarmoissa tunnelmissa odotimme lauantaiaamuna bussia, jonka tulisi viedä meidät satamaan ja sitten lautalla kohti saaria.
Olimme ostaneet netistä saarihyppelypassin, jolla pääsisimme keltaisella Yasawa-flyer-lautalla hyppelemään saarelta toiselta seuraavien 21 päivän ajan. Passiimme kuului myös combo-ominaisuus, eli majoituksemme saarilla oli etukäteen maksetut. Loppujen lopuksi emme tiedä tuliko tämä lainkaan näin halvemmaksi, mutta ainakin passi antaa vapautta liikkumiseen, sillä varaukset seuraavalle saarelle voidaan tehdä vasta lautan kyydistä. Alun perin tarkoituksenamme oli lähteä kiertämään etelästä pohjoiseen saaria. Saarten majoituksista osa on 1 kookospähkinän tasoisia ja toiset 2 kookospähkinän. Kahden pähkinän majoitukset ovat parempitasoisia kuin yhden. Pähkinöiden lisäksi majoitukset voidaan jakaa dorm-majoituksiin monen hengen huoneessa tai yksityisiin kahden hengen bureihin eli mökkeihin. Liki kaikissa resorteissa päivän ruokailut kuuluvat hintaan, tai sitten ne on erikseen ostettava (vaihtoehtoja ei saarilla ole) Meidän passimme oikeuttaa pääsyn kakkospähkinän tasoisiin bureihin, mutta lähdimme silti liikkeelle yhden pähkinän resortista. Jos nyt saisimme päättää, emme ehkä niin olisi tehneet...
Heti satamasta irtautuessamme huomasimme veden muuttuvan kirkkaammaksi ja aivan turkoosinsiniseksi. Ohitimme kuvankauniita paratiisisaaria, jotka olivat vehreitä keskeltä, mutta joita reunusti aivan valkoiset hiekkarannat.
KUATA
Eka kohteemme saarilla oli Kuata, jolla on ainoastaan yksi majoituskohde, joka on hyvin alkeellinen. Kyseisen saaren buressa koimme inhottavimman yön ikinä. Ikkunoiden hyönteisverkot olivat hajalla ja mökki oli muutenkin aika kehnossa kunnossa. Sängyn ympärillä oli hyttysverkko, mutta siinäkin oli reikiä. Yöllä huone muuttui aivan tuskallisen kuumaksi ja huomasimme sängyssä asustavan myös jotain erittäin ällöttäviä ötököitä. Hyi Hyi!!! Aamulla olimme onnessamme, että olimme varanneet paikasta vain yhden yön ja pääsimme heti jatkamaan matkaa seuraavana päivänä uudelle saarelle. Miettiessämme Kuataa meillä menee edelleen inhotuksen kylmät väreet selkää pitkin. Vaikka päällimmäisenä mieleen onkin jääneet paikan huonot puolet, on kuitenkin sanottava, että saari oli kaunis ja ruoka hyvää. Ripustimme heti paikkaan päästyämme oman riippumattomme ja nukahdimme siihen hetkeksi. Noista nokosistan jäikin mulle hyvin pitkäksi aikaa muistoksi ravunpunaisiksi palaneet sääret ja rintakehä. Aurinko Fidzillä on erittäin voimakassäteistä!
BAREFOOT
Kauhusta kankeina odotimme seuraavaa majoituskohdettamme, jonka varasimme vasta lauttaan päästyämme. Uudelle saarelle oli alle tunnin matka, ja pian pääsimmekin perille. Onneksemme majoitus oli aivan eri luokkaa edelliseen verrattuna ja pystyimme huokaisemaan helpotuksesta. Yhden ja kahden kookospähkinän majoituspaikkojen välillä ilmeisesti oli melko suuri rako! Majoitumme ihanaan telttamaiseen bureen, jonka katossa pyöri 24/7 tuuletin. Kylppäri sijaitsi puoliksi ulkona ja suihkussa pääsi käymään tähtitaivaan alla. Vietimme paikassa seuraavat kolme yötä hyvin mielin. Saaren molemmilta puolilta pääsi koralliriutoille snorklailemaan ja oman riippumaton sai ripustettua ihan oman oven eteen. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei ihan yhtä hyvää kuin Kuatalla, kumma kyllä. Olimme paikkaan kuitenkin erittäin tyytyväisiä. Saarella törmättiin yllättäen tamperelaisporukkaan, pieni maailma!
WAYALAILAI
Barefootilta lähdimme alkuperäissuunnitelmasta poiketen takaisin etelää kohti ja Waya Lai Lai-saaren Wayalailai Ecohaven -majoitusta. Saari on vehreämpi kuin edellinen ja ikiaikaisia tulivuorten purkausten synnyttäviä kivenmöhkäleitä löytyi sekä ihan rannasta että saaren korkeimmalta kohtaa kukkulan päältä. Meidät ohjattiin bureen, jonka luulimme ensin olevan useamman hengen dormi, sillä tänne mahtuisi jopa 5 henkeä nukkumaan! Mökki on kuitenkin kokonaan meidän. Ranta ei ollut korallia eikä hiekkaa, vaan kiviä, joten vesi on täällä hieman eri väristä.
Waya Lai Laissa osallistuimme ekaa kertaa majoituspaikan maksulliselle retkelle. Lähdimme snorklausreissulle katselemaan riuttahaiden ruokkimista. Hyppäsimme aamupalan jälkeen veneeseen ja lähdimme poispäin saarelta. Yhtäkkiä kuski pysäytti veneen ja toinen mies sanoi, että käy kalastamassa. Oltiin kaikki vähän kummissamme, mutta sinne se mies vaan hyppäsi snorkkelit päällä ja joku rautakeppi kädessä. Viiden minuutin sisällä mies nousi kunnolla pintaan ja tiputti veneeseen 4 kalaa, jotka olisi sitten tarkoitus syöttää haille. Haipaikalle päästyämme pääsimme itsekin hyppäämään veteen ja uimme kohti riuttaa. Nopeasti paikalle ilmestyi melko pieni hai ja sen perässä tuli toinenkin. Siinä me sitten vain uiskentelimme ja katselimme, kun hait pyörivät ympärillämme ja haukkailivat välillä kalanpaloja. Riutalla asuvat hait ovat ihmisille ystävällisiä eikä niitä onneksi tarvinnut pelätä.
OCTOPUS-WAYA
Wayalailain jälkeen lähdimme takaisin pohjoiseen ja majoitumme Wayan saarelle suosittuun Octopus-resorttiin. Kohde oli suurempi kuin yksikään aikaisemmista. Paikalta löytyi myös uima-allas. Täällä majoittuessamme jouduimme maksamaan hieman ekstraa, sillä ruoat piti maksaa suoraan resortille. Ruokien ostaminen oli pakollista, sillä tosiaan muita ruokapaikkoja ei saarelta löydy. Ruoka oli hyvää ja lounaalla oli paljon vaihtoehtoja. Oli vähän hassua yhtäkkiä olla niin monen ihmisen keskellä ja joukossa oli myös paljon lapsiperheitä, joita muualla ei oikein ollut näkynyt. Meidän tapaan monille Octopus on vain yksi saarihyppelykohde, mutta jotkut varmasti viettävät useamman viikon kohteessa. Paikalla oli paljon omaa ohjelmaa ja myös oma vene, joka haki ihmisiä pääsaarelta. Harmillisesti Octopusissa vierailumme aikaan iski kunnon vesisateet. Saimmepa hyvän tekosyyn ottaa vähän lisää päiväunia viileässä buressamme.
KOROVOU
Korovou jännitti meitä hieman etukäteen, sillä paikka oli saanut aika monenlaisia arvioita Tripadvisorissa. Päätimme kuitenkin majoittua paikkaan, jotta näkisimme myös Navitin saaren. Hotellimaisen Octopusin jälkeen Korovou oli hyvin fijiläinen perinteisin majoituksin ja meininkein. Iloksemme huomasimme, että rannasta pääsee koralliriutoille snorklaamaan. Tällä riutalla kaloja oli ihan hirmuisesti ja samalla silmäyksellä saattoi nähdä kymmeniä erivärisiä ja -näköisiä kaloja. Eron nousu- ja laskuveden välillä näkyi suuresti. Aamulla vesi oli todella matalalla, eikä veteen voinut mennä muutakuin venettä varten rakennettua reittiä pitkin. Näimme rannassa myös ihmeellisiä kaloja, jotka yrittivät syödä sormemme, koska luulivat meidän antavan niille ruokaa. Yritimme etsiä kaloille jotain ruokaa, mutta emme löytäneet mitään. Herkut ovat Fijillä jääneet vähän vähemmälle, sillä Eemeli on ollut hyvin tiukka rahankäytön suhteen. Ei vaan, kaikki on aika kallista, varsinkin saarilla kaikesta osattiin kiskoa kunnon hinnat.
SAFE LANDING-NACULA
Safe landing ei alunperin kuulunut tähän väliin, mutta meille selvisi vasta lauttaan päästyämme, ettei haluamamme reittivalinta ollut mahdollinen ja meidän olisi pitänyt maksaa ekstraa vesitaksista. Pyysimme sitten reitin muuttamista ja sitten alkoikin hermoja raastava tunti. Fijillä aikakäsitys on hieman erilainen kuin meillä Suomessa. Katsoimme, kun meitä palvellut virkailija soitti majoituspaikkaamme eikä saanut vastausta. Meillä ei ollut mitään aavistusta, missä nukkuisimme seuraavan yön. Meitä palvellut nainen ohjasi meidät istumaan ja lupasi asian hoiduttua tulla meidän luoksemme. Seurailimme naista, joka kerkesi juttelemaan kavereittensa kanssa, kirjoittelemaan lappuja ja ottamaan torkut tuolilla(!!!) ilman minkäänlaista aietta hoitaa meidän asiaa. Kun menin kysymään asiasta, hän sanoi ettei puhelimessa nyt ollut kenttää. Kun aikaa oli enää 5 minuuttia jäljellä pysähdyspaikkaamme, nainen lähti lappujemme ja puhelimemme kanssa yläkertaan. Juuri, kun pysähdyspaikkamme tuli, nainen palasi yläkerrasta ja sanoi, että kaikki on ok. Meidän piti samalla minuutilla hypätä pois lautasta kohti Safe Landing resorttia, jossa viettäisimme seuraavat 3 yötä. Majoitumme mukavaan melko uuteen mökkiin, jossa oli sininen katto. Majoitus oli kiva, vaikkakin näimme mökissa kulkevan niin hämähäkkejä, ison torakan ja pitkän tuhatjalkaisen. Paikka oli muuten mukava, mutta ruoka oli pahempaa kuin yhdessäkään aikaisemmassa paikassa. Iltaohjelmana oli ala-asteelta tuttuja leikkejä, joihin oli vähän pakko osallistua. Jouduimmepa myös laulamaan kaksistaan Maamme-laulun International Karaokessa...
CORALVIEW-TAWEWA
Odotimme Coralview'ta aika paljon, sillä olimme kuulleet paikasta paljon hyvää. Paikka oli myös suurempi kuin edellinen Safe Landing, joten kiusallisia iltaohjelmia tuskin tulisi niin paljoa. Paikka oli aiempia paljon puutarhamaisempi ja rantaviivaa oli vähemmän. Heti rannasta kuitenkin pääsi kauniille koralliriutoille snorklailemaan. Ekana iltana saimme aimo annoksen kulttuuria, kun näimme tanssiesityksiä niin veitsien kuin tulikeppienkin kera. Olimme nähneet aiemmin jo aika monia esityksiä, mutta tämä löi kyllä laudalta kaikki muut. Tanssit olivat hyvin harjoiteltu ja lauantain kunniaksi mukana oli myös muutamia lapsia, jotka asuvat arkisin koululla. Ekana iltana alkoi sataa vettä. Heräsimme mökkimme peltikaton kolinaan, kun sadepisarat paiskautuivat siihen. Sitten alkoi ukkostaa. Välillä koko mökki muuttui valoisaksi kirkkaiden salamoiden voimasta ja ekaa kertaa kuulimme Fijillä ollessamme myös ukkosen jyrinän. Aamulla satoi edelleen ja jouduimme aamupalalle kävellessämme ottamaan mukaan sateenvarjot, jotka meinasivat lähteä tuulen mukaan. Huomasimme myös mökkimme lainehtivan, joten siivoojien piti tulla kuivaamaan lattia. Onneksi kaikki tavarat ja kassit olivat veden ulottumattomissa. Näin kovaa vesisadetta emme olleet aiemmin kokeneet, vaikka täällä jonkinlainen sadekausi tällä hetkellä onkin. Koska paikan oma ranta oli ihan pikkuinen, käveltiin yhtenä päivänä parikymmentä minuuttia saaren toiselle laidalle ja löysimme aivan ihanan rannan.
BLUE LAGOON-NACULA
Viimeiseksi mentiin Blue Lagoon Resorttiin takaisin Naculan saarelle, mutta tällä kertaa saaren toiselle puolen. Nämä viimeiset kolme yötä oltiin varattu ihan ekana, koska olimme kuulleet paikasta paljon hyvää. Blue Lagoonilla vesi oli vielä sinisempää kuin muualla, ruoka oli hyvää ja viimeiset rusketukset saatiin otettua pehmustetuilla rantatuoleilla (luksusta). Näin ensimmäistä kertaa myös vesitasolentokoneen, sillä osa tuli saarelle pääsaarelta lentäen. Jouduimme ostamaan paikasta kalliin nettipaketin, koska kaikesta huolimatta olimme unohtaneet tehdä USA:n Estan ennen saarille lähtöä. Netti oli hintansa lisäksi huono, mutta jokatapauksessa saatiin homma hoidettua ja nyt meillä on lupa saapua Yhdysvaltoihin. Ranta oli Blue Lagoonilla pitkä ja läheltä rantaa alkoi taas koralliriutat. Harmillisesti vesi oli päivällä tosi matalalla, joten pääsimme snorklailemaan vain riutan reunoilla. Yöllä taas myrskysi niin, että yhtenä päivänä vesi oli niin hiekkaan sekoittunutta, ettei se näyttänyt lainkaan siniseltä. Kolme yötä sujui paikassa kuin siivillä. Pian tulikin aika hyvästellä sekä Blue Lagoon että Yasawa-saaret ja nousta lauttaan kohti pääsaarta. Haikein mielin napattiin vielä viimeiset kuvat turkoosista vedestä.
NYT NADISSA
Saarihyppely oli kokonaisuudessaan aivan huippu ja kolme viikkoa kului yllättävän nopeaa tahtia. Ekalla viikolla aloin vähän kyllästyä tylsyyteen, mutta sitten tekemättömyys alkoikin tuntua ihan kivalta ja päästiin kunnolla fiilikseen, jota täällä kutsutaan Fiji-timeksi. Nyt ollaan Nadissa Smuggler's Cove-nimisessä hotellissa ja ollaan hoidettu varauksia Kaliforniaa varten. Vielä pitäisi pestä koneelliset pyykkiä, muuta ohjelmaa ei tänne oikeastaan olla suunniteltu. Mieli on jo parin päivän päässä Amerikoissa. Ainakin ollaan saatu levättyä ennen kuin lähdetään taas kunnolla liikkeelle. Auto on vuokrattu ja jonkinnäköinen matkasuunnitelman runko laadittu. Alan kyllä olla jo aika innoissani. Jenkeistä saa kuulemma myös rasvatonta maitoa, sitäkään en malta odottaa!
