Viimeinen viikonloppu Hongkongissa

Perjantaiaamuna päätettiin kokeilla uudestaan maailman halvinta Michelin-ravintolaa Tim Ho Wania, ja päästiinkin tällä kertaa oikeaan paikkaan. Ravintolan edessä oli jono ja saatiin käteemme vuoronumeron. Siinä sitten tarjoilija huuteli vuoronumeroita sitä mukaa, kun ravintolasta vapautui istumapaikkoja. Kinkkiseksi homman teki se, että numerot huudettiin kiinaksi. Onneksi jonossa oli yllättävän avuliaita ihmisiä, jotka kertoivat aina missä numerossa mentiin. Ruoka oli hyvin perinteistä kantonilaista, listalla oli paljon dumplingeita, eli taikinanyyttejä, jotka pitivät sisällään kaikennäköistä. Paikan kuuluisat barbequepossupullat veivät Eemelin kielen mennessään. Itseäni hieman harmitti, kun annokset eivät niin maittaneet :(

Syömisen jälkeen otettiin lautta meidän puolelta kaupunkia, eli Hongkongin saarelta, kohti Kowloonia. Hypättiin söpöön lauttaan, joka kustansi n.25 senttiä. Kowloonin puolella turisteja näkyy jotenkin paljon enemmän ja muutenkin meininki on aika ruuhkaista verrattuna meidän Wan Chaihin. Kaupustelijoita näkyi katukuvassa myöskin paljon enemmän. Emme kuitenkaan tarttuneet erinäisiin tarjouksiin Rolexeista, Chaneleista ja mittatilauspuvuista. Kowloonissa käytiin kurkkaamassa Chungking Mansionia, rakennusta, joka pitää sisällään kymmeniä kauppoja, ruokakauppoja, rahanvaihtopisteitä, hotelleja ja hostelleia. Käytiin myös puistossa katsomassa flamingoja. Illalla suuntasimme vielä läheiseen malesialais-singaporelaiseen ravintolaan, jossa saimme myös hetken odotella ennen kuin pöytä vapautui. Ruoka oli kuitenkin herkullista eikä odottelu enää harmittanut, kun pöydässä höyrysivät Chicken Korma, Laksa Seafood Noodles ja Naan-leipä.

Lauantaina lähdettiin taas Kowloonin puolelle. Tällä kertaa mentiin hieman shoppailemaan suurelle markkina-alueelle Mong Kokiin. Ladies' marketilta nimestään huolimatta löytyy naisten vaatteiden lisäksi myös muita juttuja. Markkinoiden vieressä oli sattumalta suuri valokuvausliike ja löydettiin vihdoin filmipaperia polaroid-kameraan. Suomen hintoihin verrattuna saatiin samalla rahalla kolminkertainen määrä paketteja! Koska rinkat ovat jo melko täynnä, ei mitään suuria ostoksia voitu suorittaa. Eemelillä rinkkaan vielä jotakin mahtuisi, mutta painorajoitukset tulevat vastaan. Mulla taas painoa rinkalla on vähemmän, mutta vetoketjut ovat jo nyt aikalailla äärirajoillaan. Illalla lähdettiin vielä kohti Causeway Bayta, jossa väkeä kanssa pyöri paljon, mutta markkinoiden sijasta oli ostoskeskuksia ja hienoja kauppoja. Hypättiin ekaa kertaa ratikkaan, ja päästiin ylemmän kerroksen keulaan maisemia katselemaan. Kamera unohtui Causeway Bayn reissulla asunnolle.

Tänään sunnuntaina ollaan otettu melko rennosti. Pakkaukset piti saada valmiiksi, koska huomenna lähdetään kohti kenttää jo aamusta. Siivoiltiin, tuskasteltiin pakkausten kanssa, katsottiin turhautumisten välissä vähän koneelta Arrested development-sarjaa ja vietiin roskia. Kun kamat oli kasassa, lähdettiin käymään viimeisen illan kunniaksi maailman korkeimmassa baarissa. Ozone bar on Ritz-Carlton -hotellissa ja sijaitsee kerroksessa numero 118! Istuttiin "terassilla", ihailtiin kaupungin valoja ja juotiin yhdet drinkit. Taifuunin jälkeen tänään sateli ensimmäistä kertaa emmekä oikein saaneet maisemista hyviä kuvia, koska ikkunalasit olivat pisaroita täynnä. Ozone oli kyllä ehdottomasti hienoin baari, missä ollaan käyty. Mitään halpoja drinkit eivät todellakaan olleet, joten lähdettiin heti niiden yksien jälkeen. Käytettiin vielä viimeiset Hongkongin dollarin setelit ruokaan. Tällä kertaa herkuteltiin vietnamilais-thaimaalaisessa ravintolassa ja molempien annokset osuivat nappiin.

Tästä tulikin aikamoinen kilometripostaus. Nyt hieman jänskäilee huominen. Toivottavasti ei jätetä tänne vahingossa mitään. Lennetään huomenna siis Singaporen kautta Balille. Vaihtoaikaa meillä on laitettu tosi vähän ja se vähän huolettaa. Onneksi lennot ovat kuitenkin samalla lentoyhtiöllä ja lipulla, joten eiköhän meidät sitten myöhästymisen sattuessa uudelleenreititetä. Nyt pitäisi vaan saada nukuttua. Huomiselle on herätyskelloja laitettu varmaan sata, ettei vahingossa vaan nukuta pommiin!

-Ulu

Jättibuddhaa tervehtimässä

Torstaina päätimme heräämisen jälkeen lähteä syömään maailman halvimpaan Michelin-tähdellä palkittuun ravintolaan. Meillä edelleen aikaero vaikuttaa kovasti eikä uni ikinä maita illalla vaan ollaan nukuttu melkein lounasaikaan asti. Ravintolan sijainti oli vähän outo, mutta löysimme sen kuitenkin melko helposti. Meille annettiin tilauslistat, joissa ei löytynyt sanaakaan englantia eikä liiemmin netistä katselemiamme annoksiakaan. Tilattiin kuitenkin jotkut lounasannokset. Kun oltiin saatu melko hämärät ruoka-annokset masuumme, Eemeli vitsaili, että olis kyllä aika tyhmä, jos tää ei oliskaan se oikea ravintola. Naurahdin siinä vähäsen, mutta kun asteltiin ulos ravintolasta, huomattiin oikean ravintolan sijaitsevan kymmenen metriä kauempana.....

Kyllä nääkin alas meni...

Tilaapa siinä sitten!

Siinä sitten muutamat ärsyyntymiset myöhemmin päätettiin ottaa suunnaksi kaempana sijaitseva turistikohde Giant Buddha. Suuri Buddha istuu samalla Lantaun saarella kuin Hongkongin lentokenttä. Metromatka kesti melko kauan, kun ollaan totuttu kulkemaan vain muutama asemanväli. Perillä oltiin aika myöhään, mutta ihan hyvin ehdittiin käymään Buddhan kukkulalla. Eemelin innostukseksi sielläpäin oli myös outlet-myymälöitä, josta löytyikin jotakin pientä. Buddhalle mentiin cable car-hisseillä, jotka kulkivat aika pitkän matkaa veden yli ja korkeammalle. Matka oli mun mieleen ehkä hieman hurja, mutta näkymät olivat kyllä upeat!

<3Ulu

Macau

Keskiviikkona päätettiin lähteä Macauhun. Macau on Hongkongin tapaa Kiinaan kuuluva, mutta osittain itsenäinen hallintoalue. Macaun kuitenkin on Hongkongia enemmän Kiinan vaikutuksen alainen. Hongkongista Macauhun pääsee helposti lautalla, joita lähtee tunnissa useita. Ostettiin siis liput lauttaan ja otettiin nokka kohti Aasian Las Vegasia. Poistuimme virallisesti Hongkongin alueelta ja lauttaterminaaleissa oli kunnon passintarkastukset. Mitään tarkkaa suunnitelmaa meillä ei päivälle ollut. Päätimme kierrellä vanhassakaupungissa, käydä syömässä ja sitten ihailemassa kasinoiden väriloistetta. Pelailimme myös vähän, mutta hyvin maltillisesti verrattuna kasinoiden kanta-asiakkaisiin.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut olla järkevää ottaa paikasta etukäteen enemmän selvää, koska nyt olimme aika pihalla Macaun terminaaliin päästyämme. Paikalla oli kuitenkin turistipiste, josta saimme kartan ja vinkin ilmaisista hotelliyhteysbusseista keskustaan päin. Nousimme bussistamme sitten suoraan Grand Lisboa -kasinolle, joka näytti tasan samalta kuin Las Vegasin leffoissa! Kuvia ei harmi kyllä saanut sisältä ottaa :(

Macaun historia Portugalin alaisuudessa oli jättänyt paikkaan jäljen. Opasteet olivat sekä kiinaksi että portugaliksi, vaikka portugalia ei enää pahemmin osatakaan. Vanha kaupunki olisi voinut olla suoraan Euroopasta, muttta kiinankieliset kyltit paljastivat paikan todellisen sijainnin. Kävelykadut olivat laattamosaiikkia ja katolisia kirkkoja paljon.

Mainio alkuviikko

Taifuuni oli onneksi odotettua vaisumpi. Emme yöllä edes heränneet myrskyn ääniin. Taifuunivaroitusta nostettiin kahdeksaa, mikä tarkoitti sisälläpysymiskehoitusta. Maanantai-aamuna kadut olivat kovien sateiden jäliltä märät ja tuuli puhalsi normaalia voimakkaampana koko päivän. Muuten kaikki jatkoivat normaalisti elämäänsä. Me päätimme kuitenkin jättää pidemmät reissut vielä maanantailta väliin ja tutkailtiin paremmin Wan Chaita eli aluetta, jossa asumme. Etsittiin ruokapaikkaa valehtelematta kaksi tuntia ja päädyttiin lopulta hyvinkin paikalliseen currypaikkaan. Eemeli nautti ruuasta, Ulu olisi ehkä perannut kananpalasensa paremmin... Illalla katseltiin Kowloonin saaren puolelta Hongkongin saarta. Iltaisin järjestetään joka päivä valoshow, jossa on mukana monet kaupungin pilvenpiirtäjistä. Maanantai-ilta oli melko pilvinen, mutta kyllä miljoonakaupunki pilvenpiirtäjineen näytti vaikuttavalta näin maalaiten mielestä. Rannasta suunnattiin vielä Night Marketille, josta ostettiin pullonavaaja ja matkalaukkutagi. Oikein harmitti kävellä kymmenien kojujen ohi, mutta laukuissa ei yksinkertaisesta ole tilaa monille tuliaisille. Joku taulukangas olisi ollut hieno...

Tiistaina olikin luvassa aika erilainen päivä, koska lähdettiin Ocean Park-nimiseen huvipuistoon vähän kauemmas kaupungista. Matka paikkaan olikin yllättävän lyhyt. Huvipuistossa oli eri alueita, ja siellä oli niin huvipuistolaitteita kuin erilaisia eläimiäkin. Näimme pandoja, punapandoja, pingviineitä, delfiineitä ja hylkeitä. paikka oli täynnä mannerkiinalaisia, jotka näyttävät kulkevan aina jäätävissä laumoissa. Kun tällainen lauma sattuu eteen, ei ohi pääse. Eri porukoiden rinnassa oli erivärisiä ja numerollisia pinssejä, josta porukat ilmeisesti tunnistavat toisensa. Länsimaalaiset olivat monille ihmetyksen aihe. Meitä pyydettiin poseeraaman kiinalaisten kanssa kuviin. Muutamat taisivat myös salaa napata kameraansa kuvan naamoistamme.

Kuumuutta ja kävelyä

Kipuilun jälkeisinä päivinä ollaan nähty täällä jo aika paljon! Kuumuus on ollut välillä ihan mahdotonta. Ilmeisesti taifuunin tulo oli aiheuttanut painostavan ilman, sillä välillä piti pysähtyä ihan vaan hengähtämään.

Jo kotona olin katsonut, että Hongkongissa vietetään keskisyksyn juhlaa ja tiedossa olisi kaikennäköistä tapahtumaa.Lentokentällä meille lyötiin käteen esitteitä ja karttoja juhlan tapahtumista. Olihan sitä pakko käydä katsomassa miten täällä oikein tällaisia juhlapäiviä vietetään!

Käytiin Victoria Peakilla eli Hongkongin saaren korkealla kukkulalla.Sinne mentiin tramilla hyvin jyrkkää rinnettä pitkin. Korkealle oli rakennettu iso rakennus, jossa oli näköalatasanne, kauppoja sekä ruokapaikkoja. Syötiin siellä ja Eemeli ehdotti, että käveltäisiin takaisin. Ja niinhän me tehtiin.... Oli kyllä ihan mielenkiintoista kävellä jyrkkiä teitä pitkin täydessä hiljaisuudessa viidakkokasvillisuuden ympäröimänä.

Korkeiden rakennusten väliin on jätetty monia ihania puistoja. Ollaan tutustuttu mm. Hong Kong Parkiin sekä Hong Kong Zoological and botanical Parkiin, josta löytyi myös eläimiä. Hullun näköistä, kun korkeat pilvenpiirtäjät nousevat verheiden puistoalueiden kyljistä.

Sunnuntainen taifuuninvaaran aiheuttama lepopäivä tuli ehkä tarpeeseen, sillä jalat ovat mäkisissä maastoissa olleet koetuksella. Harmi vain, että yksi päivä meidän metrokortista meni hukkaan... Nyt ei kirjoittaminen oikein suju, mutta kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...