Tapaninpäivän tunnelmat

Ulkona tihkuttaa vähän väliä vettä, telkkarista tulee kuulemma supertärkeät futispelit ja mulla on hyvää aikaa vähän kirjotella. Oikeasti pitäisi vielä tiskata(kuinka se voikin olla ärsyttävää hommaa), siivota ja pakata, sillä huomenna jatkammekin matkaa New Yorkiin. Ajattelin kuitenkin mieluummin palata vähän ajassa takaisinpäin ja kirjotella meidän viime päivistä täällä Karibialla.

Tämän vuoden joulu oli meillä siis aika erilainen. Vettä satoi täälläkin, mutta siinä taisi yhtäläisyydet ollakin. Aatonaattona lähdimme käymään Barbadoksen länsirannikolla, jossa kalliimmat turistikohteet usein sijaitsevat. Jouluruuhkat olivat jo alkaneet, joten vähän yli kymmenen kilsan bussimatkaan meillä meni yli tunti! Bussista noustessa emme meinanneet päästä rantaan lainkaan, sillä hotelleja ja yksityisia taloja oli rannassa vieri vieressä emmekä viitsineet muiden pihalle mennä pomppimaan. Kun vihdoin löysimme kulkureitin rantaan, lähdimme kävelemään rantaviivaa pitkin etelään. Ohitimme hienoja hotelleja ja taloja piikkilanka-aidoilla, välillä pompimme kiveltä kivelle. Rannat lännessä olivat hienoja, mutteivat meidän mielestä olleet hienompia kuin etelän rannat. Hiekka oli rosoisempaa ja vesi hieman sameampaa. Käveltiin kuitenkin muutaman rannan ohi ja kävimme pulahtamassa viileässä meressä. Unohdettiin laittaa aurinkorasvaa, mutta onneksi poltettu nahkaamme.

Takaisin tullessa matka meni vähän joutuisammin. Pysähdyimme jouluruokaostoksille meitä lähimpänä olevaan supermarkettiin, jossa oli muutama muukin. Itse hypähtelin käytävältä toiselle, kun taas Eemeli usein jumittui kärryjen kanssa tungokseen. Saatiin kuitenkin kaikki kauppalistalla olleet ruokatarvikkeet hankittua. 

Jouluaattoaamuna ulkona näytti pilviseltä ja sateiselta. Eemeli sai heti aamulla pienen lahjan, jonka tonttu oli salaa ostanut Kaliforniasta. Muovipusseista kyhätystä paketista paljastui pieni karttakirja. Nyt minäkin tiedän tarkalleen missä kohtaa Karibiaa sitä ollaankaan. Itse olin joululahjani saanut jo aiemmin college-paidan muodossa. Aatto sujui rennoissa tunnelmissa. Katottiin netistä Lumiukko(jonka näin ekaa kertaa) ja syötiin kunnon aamiainen. Meidän piti myös vähän pestä pyykkiä, ja koska ulkona näytti niin uhkaavan sateiselta saimme tänne kämppään värikkäitä joulukoristeita vaatteistamme, joita jouduimme ripustamaan vähän joka paikkaan.

Jouluaaton päivällisen teimme yhdessä ja siihen kuului riisiä, lihapullia, pihvejä ja katkarapukastiketta. Katkaravut olivat ihan älyttömän hyviä. Eemeli katsoi vähän netistä ohjetta ja sai aikaan herkkukastikkeen. Ruuan jälkeen mahat olivat joulun perinteiden mukaisesti ihan täynnä. Olin kuitenkin tehnyt myös jälkkäriksi red velvet-kakkua suklaakuorrutuksella. Oon aika varma, että makeat herkut menee masussa eri koloon, sillä pian pääruuan jälkeen oli pakko avata myös kakku. Illalla katselimme leffaa rennosti. Aatto oli siis aika rento, vähän saimme myös puhuttua kotijoukkojen kanssa Suomeen. Nettiyhteys on kamalasti katkeillut, joten läheskään aina ei nettipuhelut pelitä. Illalla katkesivat sähköt, mutta se ei oikeastaan meitä haitannut. Heräsimme vain aamuyöstä siihen, että kaikki valot syttyivät. 

Joulupäivänä meillä olikin actionia! Lähdimme aamulla kävelemään läheisimmälle hotellilta, josta meitä tuli auto hakemaan kohti sukellusvenettä. Menimme siis sukellusveneretkelle oikealla sukellusveneellä. Noita Atlantis-matkustajasukellusveneitä on muutamassa paikassa täällä Karibialla ja ilmeisesti myös Kanadassa ja Amerikassa. Nousimme ensin veneeseen, joka vei meidät sukellusveneelle. Venematka oli lyhyydestään huolimatta aika ikävä ja monille taisi tulla huono olo. Siinä vaiheessa vähän hirvitti sukellusveneeseen meno, sillä aallot pomputtivat aika lailla venettä. Nähtiin myös, kun useampi ihminen nousi sukellusveneestä kuljetusveneeseen hoippuen. Monilla oli myös kädessään täydet oksennuspussit.Olin siinä vaiheessa kyllä aika stressissä. Me kuitenkin uskaltauduttiin laskeutumaan sukellusveneeseen (jotkut eivät uskaltaneet). Aallot lopettivat keikuttamasta heti kun laskeuduttiin lähemmäs pohjaa ja sukellusveneen kyydissä oli yllättävän miellyttävää. Molemmilla sivuilla oli vieri vieressä isoja ikkunoita, josta näimme niin yhden laivan hylyn, koralleja sekä monia kaloja. Oli kyllä hieno kokemus!

Takasinpäin tullessa ulkona satoikin kaatamalla. Kastuttiin ihan kunnolla, kun käveltiin kotiin. Oli vähän noloa tulla vettä valuvina keskelle joulupäivän sukujuhlia, mutta kaikki moikkailivat meitä iloisina. Vaatteiden vaihdon jälkeen päästiin itsekin nauttimaan paikallisista jouluherkuista, kun alakerran täti laittoi meidän lautaset täyteen erilaisia herkkuja. Vähän meitä jännitti mennä keskelle suvun juhlia, mutta porukkaa oli niin paljon, että sulauduimme joukkoon hyvin. Mahat tulivat taas aivan täyteen!

Sellaiset olivat meidän joulunpyhät ja vikat päivät täällä Barbadoksella. Huomenna kutsuu New York!!! 

Rentoilua

Kaksi yötä jouluun on, vaikka ei todellakaan siltä täällä tunnu! Viime päivät ovat kuluneet edelleen rennoissa merkeissä. Ollaan me kuitenkin sen verran kävelty, että jalkoihin on tullun 6 rakkulaa (en enää ikinä käytä tälläsellä säällä umpinaisia tennareita). Torstaina käytiin tutustumassa suklaan tekoon. Käppäiltiin ihan ihme paikkaan jollakin teollisuusalueella. Yhden hallin takaa päästiin sellaiseen pieneen tilaan, jossa tehtiin suklaata. Oli kylä ihan kiva kuunnella ja maistella erilaisia tummia suklaita. Nyt on ihan hyvä käsitys siitä, millaisen matkan kaakao kulkeekaan puusta suklaalevyyn. Pitää varmaan jatkossa vähän enemmän suosia tummaa suklaata, maitosuklaassa kuulemma on rasvan ja kaakaon suhde aivan päälaellaan.

Oltiin jo aika pitkälle kävelty Bridgetownin keskustasta suklaatehtaalle, joten päätettiin suoraan suklaatehtaalta painella paikalliselle rommitehtaalle, joka sijaitsi samalla suunnalla. Kyseessä oli Barbadoksen ylpeyden aihe eli Mount Gayn rommitislaamo.Opimme, että rommia on tehty saarella jo yli 300 vuotta ja saimme hieman maistella erilaisia rommeja. En voinut olla irvistämättä rommia hörppiessä, vaikka Eemeli kertoikin juuri maistelussa olevan rommin maksavan Suomen Alkossa yli satasen.

Näiden "kulttuurikohteiden"(haha) lisäksi ollaan vierailtu useammalla rannalla. Täällä näitä rantoja riittää! Ollaan ihmetelty, kuinka jokaisella rannalla hiekka voikaan olla niin hienoa ja vesi kirkasta. Täällä on jopa kirkkaampaa vettä kuin Fidzillä! Rannoilla kuulee aina välillä myös vähän suomea, joku matkatoimisto taitaa tänne järjestääkin pakettimatkoja. Pääasiassa turistit ovat brittejä, mutta muitakin kansallisuuksia löytyy. Esimerkiksi meitä luullaan usein saksalaisiksi. Yllättävän vähän olemme nähneet amerikkalaisia, vaikka sieltä olisi tänne aika lyhyt matka. Ollaan pyöritty vain täällä saaren eteläosassa, mutta huomenna lähdetään vähän tutustumaan länsirantaan, jossa sijaitsee suurin osa maan miljoonataloista ja luksusmajoituksista.

Niin, ja käytiin me muuten perjantaina heti rannalta suoraan Oistinsin kalamarkkinoilla. Oltiin aika aikasessa liikkeellä, mutta illalla myöhään olisi siellä ollut kunnon bileet. Oistinsissa järjestetään aina perjantaisin Fish Fry-tapahtuma, joka kokoaa yhteen sekä paikallisia että turisteja syömään rennosta herkkukala-annoksia. Itse valitsin randomilla Marlin-kalan ja Eemeli herkutteli hummerilla. Molemmat annokset olivat hyviä ja täyttäviä. Vähän oli vaikeaa valita kymmenien samannäköisten kojujen joukosta yksi, mutta päädyimme sellaiseen kojuun, jossa kävi kovin kuhina. Ennen markkinoille menoa saimme ihastella Oistinsin laiturilta kaunista auringonlaskua, ja muutama kilpikonnakin tuli laiturin viereen moikkailemaan.

Huomenna mennään shoppailemaan vähän jouluherkkuja. Tänä vuonna ei ole tiedossa kinkkua, mutta eiköhän me jotakin muuta hyvää keksitä. Joulupäiväksi ollaankin suunniteltu jotakin aikas ainutkertaista! Ihanaa joulunodotusta kaikille!!! Me lähretää ny rannalle.

Karibianmeren helmi

Rentoutuneet terkut Barbadokselta!

Lento Barbadoksen saarelle laskeutui maahan viime viikon tiistaina. Lennettiin Losista eka New Yorkiin ja sieltä sitten tänne. Lento New Yorkista olikin aikamoinen... Ensiksi koneeseen nousu oli aivan älyttömän hidasta. En ymmärrä, miten omille paikoille istuminen voikaan viedä niin paljon aikaa. Hytistiin siinä lentokoneeseen johtavassa putkessa aika tovi, ennen kuin päästiin paikoillemme koneeseen. Nukahdin joksikin aikaa jo ennen lennon nousua ja kun heräsin olikin koneessa jo tilanne päällä. Meidän edessä istuvalla miehellä oli pahoja hengitysvaikeuksia, joita lentoemäntä koitti helpottaa happinaamareilla ja joillakin lääkkeillä. Pian hengitys vinkui jo niin pahasti, että kuulutettiin lääkäriä, jollainen onneksi löytyi ykkösluokan puolelta. Paikkamme ympärillä kävi aikamoinen kuhina, kun lennnon henkilökunta toi paikalle kaikenlaisia lääkärintarvikkeita, happopulloja ja yksittäiset henkilöt huutelivat omia ohjeitaan ja tarjosivat miehelle omia lääkkeitään. Lentokoneen ikkunasta näkyi vain merta ja tuli kyllä aivan kamala olo miehen puolesta, sillä matkaa oli vielä aika paljon jäljellä. Mun vieressä käytäväpaikalla istuva nainen alkoi myös voimaan huonosti ja yksimään kunnolla. Ojentelin parhaani mukaan nenäliinoja ja oksennuspussia. Naisella kuulemma oli ahtaanpaikan kammo, ja koska paikkamme ympärillä oli kokoajan paljon ihmisiä alkoi häntä huimata. Onneksi hengitysvaikeuksista kärsinyt mies pääsi maahan tajuissaan ja häntä odotti koneen vieressä ambulanssi...

Lentomatkan jälkeen lähdimme päät vähän edelleen pyörällään etsimään taksia. Olimme varanneet täältä Airbnb-asuntovuokraussivuston kautta pienen yksiön. Tiesimme asunnosta ainoastaan osoitteen. Onneksi taksikuski pienen etsinnän jälkeen löysi talon, jossa meitä olikin vastassa mukava vanhempi nainen, joka johdatti meidät talon yläkertaan tehtyyn asuntoon. Meillä on täällä asunnossa oma pikkukeittiö, kylpyhuone sekä isompi tila sängylle ja ruokapöydälle. Asunto on ollut oikein mukava ja on ollut kiva tehdä ruokia pitkästä aikaa itse. Hieman huolta on aiheuttanut alhaalla asuva perhe, jotka ovat kyllä mukavia, mutta kokoajan vähän tuntuu, että on heille vaivaksi. Netti ja telkkari ovat kovasti reistailleet täällä olomme aikana, ja tänään heräsimme heti ysin jälkeen koputukseen, kun alakerran täti tuli kertomaan, että netti nyt toimii... Meidät on myös kutsuttu perheen joulupäivän juhlaan, johon on kuulemma kutsuttu paljon sukulaisia. Emme vielä kuitenkaan tiedä, kuinka joulumme tarkaanottaen haluaisimme viettää.

Päivät ovat kuluneet aika pitkälti saman kaavan mukaan, emmekä kovinkaan paljoa ole tehneet. Kaliforniassa kiidettiin joka päivä paikasta toiseen, joten tämä on taas ollut mukavaa vaihtelua. Olemme käyneet parilla eri rannalla. Ihan Fidzin tasoisiin auringonottopäiviin ei täällä kuitenkaan olla ryhdytty. Yksi ranta on aivan kävelymatkan päässä, mutta siellä on aina niin kova tuuli, että uiminen on aika mahdotonta. Ranta on pitkä ja kaunis eikä siellä ole useinkaan paljoa väkeä. Ekalla kerralla saimme seuraksemme Jack-koira, joka ilmestyi viltillemme jostain. Pannassa luki, että "Please leave Jack alone", mutta selvästikään Jack itse ei ollut yksin viihtyvää sorttia. Koira käveli hiekkaisena meidän päällämme  ja tuli jopa veteen meidän perässämme. Onneksi Jack oli kiltimpi kuin muut täällä tapaamamme koirat, jotka aina vihaisesti haukkuvat pihoissa. Rannallekin mennessä noin joka kolmannessa talossa on vahtikoira/vahtikoiria, jotka murisevat ja räksyttävät, kun tietä pitkin kävelee.

Muille rannoille mennessämme tai oikeastaan mihin vain mennessämme meidän pitää ottaa bussi. Bussit ovat pääasiassa yksityisia pikkubusseja, mutta isompiakin valtion omistamia busseja löytyy. Bussimatka on aina 2 Barbadoksen dollaria eli yhden USAn dollarin verran. Busseja kulkee jatkuvasti ja ne kilpailevat keskenään matkustajista. Usein pikkubussit ahdetaan naurettavan täyteen, jotta saataisiin parhaat tulot. Tilataksin kokoiseen minibussiin mahdutetaan täällä helposti parikymmentä henkeä. Bussiin pääsee oikeastaan mistä vain ja bussista pääsee pois painamalla vain nappia. Oikeita pysäkkejäkin on, mutta olemme huomanneet, etteivät ihmiset niitä paljoakaan käytä.

Kävimme viime viikon perjantaina Bridgetownissa eli pääkaupungissa. Emme löytäneet oikeastaan mitään ostettavaa, mutta kaupungissa oli ihan mukava vaan kierrellä. Kävelimme rannan tuntumassa, eksyimme vähän ruuhkaisilla kaduilla ja joimme herkkujääkahvit. Paikka ei ole shoppailijoiden paratiisi, tai ainakaan meitä vastaan ei tullut mitään mielettömia kauppoja. Voi olla, että joku värikäs mekko täältä on ostettava, ne ovat täällä hienoja. Kun lähdimme kaupungista takaisinpäin, meistä oikein kilpailtiin eri minibussien kesken.

Eilen meillä oli vähän erilainen päivä. Päätimme jo tänne tullessamme, että jollekin vähän  kalliimmalle retkelle kyllä osallistutaan, koska rahaa ruokiin ja majoituksiin menee täällä paljon vähemmän. Lueskelimme Tripadvisoria ja valitsimme vaatimattomasti aktiviteettilistalta parhaimmat arvostelut saaneen Calabaza Cruisen. Koska kaikki lounasristeilyt olivat jo täynnä, varasimme auringonlaskuristeilyn. Eilen meidät haettiin taksilla kahden aikaan kotipihasta ja vietiin satamaan, josta katamaraani sitten lähti. Vene osottautui upeaksi. Meidän lisäksi risteilyllä oli kaksi pariskuntaa ja yksi perhe (kaikki brittejä) sekä kolme miehistön jäsentä.  Risteilyyn kuului open bar ja pientä evästä. Vene pysähtyi kahdessa paikassa, jossa pääsi halutessaan snorklailemaan. Ekalla pysähdyksellä uimme kilpikonnien kanssa, jotka tulivat niin lähelle, että niiden kilpeä pystyi koskettamaan. Se oli huippua! Toinen pysähdys oli paikalla, jossa oli kaksi laivan hylkyä. Toinen laivoista oli ollut uponneena jo yli 100 vuotta. Eemeli uskalsi sukellella vähän syvemmälle ja pääsi kurkkimaan laivaan, joka toimi nyt monenlaisten kalojen kotina. Loppumatka hengailtiin veneen keulassa ihaillen auringonlaskua ja Bridgetownista lähteviä risteilijöitä. Näimme myös saaren länsirannikon luksustaloja ja meille osoitettiin talo, jonka Rihanna oli juuri ostanut. Myös Simon Cowellilla oli rannassa useampikin talo.

Kaiken kaikkiaan meillä menee täällä hyvin. Ollaan saatu taas rentoilla :) Vielä on yli viikko täällä jäljellä ja muutamaan juttuun ajateltiin vielä löhöämisen lisäksi osallistua. Niistä lisää sitten myöhemmin. Hieman stressiä tuo joulu, kun olimme vähän suunnitelleet siitä omaa juhlaa, mutta emme haluisi loukata alakerran perhettä olemalla osallistumatta heidän joulunviettoonsa... Noh, eiköhän kaikki senkin puolesta järjesty. Tänään täällä on ollut pilvinen sää ja varmaan suurin tän päivän ohjelma on kävellä läheiseen Mikes Minimartiin ja ostaa vähän ruokatarvikkeita. Ruokaa tehdessä olemme joutuneet aika paljon soveltamaan, koska täältä ei saa ihan kaikkea järkevään hintaan (esimerkiksi maitotuotteet ovat ihan mielettömän kalliita) eikä meillä ole täällä minikeittiössä ihan kaikkia tarvittavia välineitä.

Seuraavaksi muutamat fiilistelykuvat meiltä täältä joulukuiselta Barbadokselta!

Kuvapläjäys

Anaheimissa tuli loppujen lopuksi nukuttua yhteensä kolme yötä. Kaksi päivää kierreltiin Disneyssä, toisena iltana päästiin jääkiekkopeliin ja sitten kolmantena aamuna ajoimme San Diegoon. San Diegosta siirryimme Los Angelesiin Hollywoodiin, jossa eka päivä kului vain paikan päällä pyörien ja toisena päivänä olimmekin Universal Studioilla. Paikka oli ennemminkin huvipuisto kuin kuvausstudio, mutta näimme esimerkiksi Täydellisten naisten pihapiirin! Oli muuten ensimmäinen päivä Kaliforniassa, kun satoi. Eipä ainakaan ollut jonoja. Kokonainen vika päivä meni Santa Monicassa. Meidän piti palauttaa auto jo puoli 1, joten odottelemme täällä lentokentällä nyt illan lentoamme. Nettiaika taitaa täällä olla vain 45 minuuttia. Joten koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...

Anaheimin motellin naapurissa oli Cheesecake Factory! Tässä Oreo Cheesecake.

22-vuotias innoissaan Disneylandissa!

Oi onnea! Tuhkimo bongattu jouluparaatista.

Illan rapuannokset Bubba Gumpissa. Ulun reissutavoite
toteutunut, katkaravut on alkanut maistua!

California Adventure -teemapuiston puolella.

Hyvissä ajoin pelissä odottamassa tuttujen pelaajien pelaamista. Opittiin
hallin ovella, että jenkeissä ei peliin saa tulla ollenkaan repun/ison kassin
kanssa, onneksi saatiin kuitenkin järjestettyä reppu turvaan turvamiesten
saattelemana, eikä jouduttu taksia ottamaan takaisin hotellille!

Paikallispelissä tunnelma korkealla. Anaheim Ducks vs. Los Angeles Kings.
Oli pikkasen jännää, peli päättyi vasta pitkien rankkareiden jälkeen 2-3.

Motellin pihalla meidän kulkupelimme Ford Fiesta, joka uskollisesti kuljetti meidät
 paikasta toiseen. Tämmöinen voi olla kiva kotiinkin....:D

San Diego Zoo. Eläintarha oli mielettömän kokoinen,
kierreltiin siellä, kunnes työntekijät tulivat huutelemaan,
että paikka menee kiinni.

Söpöliini siinä vähän veteli herkkuruokaansa.

San Diegon rannasta löytyi näyttäviä paatteja.

Alle kymmenen dollarin herkkulounaat molempien lautasilla.

San Diegossa kävimme myös upealla niemen kärjellä.

Niemen päässä oli söpö majakka.

Niemeltä näki Meksikon rajalle asti. Kännykkäänkin tuli Meksikon hintaviestit!

Harrison Fordin tähti Walk of Famella.

Ulkonäkö voi (onneksi) joskus pettää. Näinkin kämäsen
näköinen motelli osoittautui vallan siistiksi ja mukavaksi.

Universal Studioilla sadekin vihdoin iltapäivällä lakkasi ja
aurinko kirkasti söpöt joulukoristukset.

Universal Studioilta lähdössä. Onneksi otettiin tuulta pitävät takit mukaan,
Kalifornian reissun kylmin päivä.

Kuuluisaakin kuuluisampi Hollywood-kyltti näköalapaikalta
kuvattuna. Oli vähän pienempi kuin kuviteltiin.

Santa Monicassa kreikkalaisessa ravintolassa.

Santa Monican jättimäinen ranta. Hiekkaranta oli pituudeltaan ja leveydeltään
aivan mielettömän suuri. Näin talvella vedessä näkyi vain muutama surffari.

Santa Monica Pier ja näkymä kohti Venice Beachia.

Muutamia muistiinpanoja:

Ah, ihana Kalifornia. Kuten jo aiemmin kirjoitin, aika kului niiiiiin nopeasti. Ihmiset olivat mukavia ja avuliaita. Bensa oli todella halpaa, mutta gallonahinnat tuottivat välillä päänvaivaa. Nopeusrajoitukset olivat aina maileina, samoin etäisyydet. Meidän navigaattori puolestaan opasti kilometreinä, joten välillä mentiin vähän sekaisin. Loppujen lopuksi matkat sujuivat melko pitkälti mutkitta emmekä suuriin ruuhkiin liiemmin jouduttu. Välillä tiellä oli kymmenenkin kaistaa, mutta onneksi Eemeli on varma kuski. Huomasimme, että suurimmassa osassa autoista oli vain yksi matkustaja. Teillä olikin usein Carpool-kaista, jolla saivat ajaa autot, jossa oli yli 2 matkustajaa. Tämä kaista olikin usein ihan tyhjänä ja täten myös nopea.

Hassua oli, että hinnoissa ei ikinä näkynyt veroa, vaan se lisättiin vasta kassalla. Samoin ravintoloissa oli asiakkaan velvollisuus tipata sopivasti, sillä hintoihin ei sisältynyt lainkaan palvelua. Tippaamiseen tottui kyllä nopeasti. Tarjoilijoiden palkasta suuri osa tulee tipeistä, ja täten usein palvelu on todella hyvää. Yllättävää ainakin meille oli lukea, että esimerkiksi kampaajille ja muille palvelualan ihmisille jätetään tippiä.

Limppari oli halpaa, ja mehän limuhiirinä olimme siitä innoissamme. Melkein kaikissa ravintoloissa lasit täytettiin uudestaan veloituksetta, joten joskus tuli vahingossa juotua kolmekin mukillista... Toivottavasti ei oo hirveesti nyt reikiä hampaissa.

Täällä on tehty niin paljon kaikkea lyhyen ajan sisällä, että pari ekaa päivää Barbadoksella menee luultavasti vain rentoillessa. Ekaa kertaa Hongkongin jälkeen olemme yli viikon samassa paikassa. Ihan kivaa, ettei tavaroita tarvitse kokoajan pakkailla ja purkaa.