Tämän vuoden joulu oli meillä siis aika erilainen. Vettä satoi täälläkin, mutta siinä taisi yhtäläisyydet ollakin. Aatonaattona lähdimme käymään Barbadoksen länsirannikolla, jossa kalliimmat turistikohteet usein sijaitsevat. Jouluruuhkat olivat jo alkaneet, joten vähän yli kymmenen kilsan bussimatkaan meillä meni yli tunti! Bussista noustessa emme meinanneet päästä rantaan lainkaan, sillä hotelleja ja yksityisia taloja oli rannassa vieri vieressä emmekä viitsineet muiden pihalle mennä pomppimaan. Kun vihdoin löysimme kulkureitin rantaan, lähdimme kävelemään rantaviivaa pitkin etelään. Ohitimme hienoja hotelleja ja taloja piikkilanka-aidoilla, välillä pompimme kiveltä kivelle. Rannat lännessä olivat hienoja, mutteivat meidän mielestä olleet hienompia kuin etelän rannat. Hiekka oli rosoisempaa ja vesi hieman sameampaa. Käveltiin kuitenkin muutaman rannan ohi ja kävimme pulahtamassa viileässä meressä. Unohdettiin laittaa aurinkorasvaa, mutta onneksi poltettu nahkaamme.
Takaisin tullessa matka meni vähän joutuisammin. Pysähdyimme jouluruokaostoksille meitä lähimpänä olevaan supermarkettiin, jossa oli muutama muukin. Itse hypähtelin käytävältä toiselle, kun taas Eemeli usein jumittui kärryjen kanssa tungokseen. Saatiin kuitenkin kaikki kauppalistalla olleet ruokatarvikkeet hankittua.
Jouluaattoaamuna ulkona näytti pilviseltä ja sateiselta. Eemeli sai heti aamulla pienen lahjan, jonka tonttu oli salaa ostanut Kaliforniasta. Muovipusseista kyhätystä paketista paljastui pieni karttakirja. Nyt minäkin tiedän tarkalleen missä kohtaa Karibiaa sitä ollaankaan. Itse olin joululahjani saanut jo aiemmin college-paidan muodossa. Aatto sujui rennoissa tunnelmissa. Katottiin netistä Lumiukko(jonka näin ekaa kertaa) ja syötiin kunnon aamiainen. Meidän piti myös vähän pestä pyykkiä, ja koska ulkona näytti niin uhkaavan sateiselta saimme tänne kämppään värikkäitä joulukoristeita vaatteistamme, joita jouduimme ripustamaan vähän joka paikkaan.
Jouluaaton päivällisen teimme yhdessä ja siihen kuului riisiä, lihapullia, pihvejä ja katkarapukastiketta. Katkaravut olivat ihan älyttömän hyviä. Eemeli katsoi vähän netistä ohjetta ja sai aikaan herkkukastikkeen. Ruuan jälkeen mahat olivat joulun perinteiden mukaisesti ihan täynnä. Olin kuitenkin tehnyt myös jälkkäriksi red velvet-kakkua suklaakuorrutuksella. Oon aika varma, että makeat herkut menee masussa eri koloon, sillä pian pääruuan jälkeen oli pakko avata myös kakku. Illalla katselimme leffaa rennosti. Aatto oli siis aika rento, vähän saimme myös puhuttua kotijoukkojen kanssa Suomeen. Nettiyhteys on kamalasti katkeillut, joten läheskään aina ei nettipuhelut pelitä. Illalla katkesivat sähköt, mutta se ei oikeastaan meitä haitannut. Heräsimme vain aamuyöstä siihen, että kaikki valot syttyivät.
Joulupäivänä meillä olikin actionia! Lähdimme aamulla kävelemään läheisimmälle hotellilta, josta meitä tuli auto hakemaan kohti sukellusvenettä. Menimme siis sukellusveneretkelle oikealla sukellusveneellä. Noita Atlantis-matkustajasukellusveneitä on muutamassa paikassa täällä Karibialla ja ilmeisesti myös Kanadassa ja Amerikassa. Nousimme ensin veneeseen, joka vei meidät sukellusveneelle. Venematka oli lyhyydestään huolimatta aika ikävä ja monille taisi tulla huono olo. Siinä vaiheessa vähän hirvitti sukellusveneeseen meno, sillä aallot pomputtivat aika lailla venettä. Nähtiin myös, kun useampi ihminen nousi sukellusveneestä kuljetusveneeseen hoippuen. Monilla oli myös kädessään täydet oksennuspussit.Olin siinä vaiheessa kyllä aika stressissä. Me kuitenkin uskaltauduttiin laskeutumaan sukellusveneeseen (jotkut eivät uskaltaneet). Aallot lopettivat keikuttamasta heti kun laskeuduttiin lähemmäs pohjaa ja sukellusveneen kyydissä oli yllättävän miellyttävää. Molemmilla sivuilla oli vieri vieressä isoja ikkunoita, josta näimme niin yhden laivan hylyn, koralleja sekä monia kaloja. Oli kyllä hieno kokemus!
Takasinpäin tullessa ulkona satoikin kaatamalla. Kastuttiin ihan kunnolla, kun käveltiin kotiin. Oli vähän noloa tulla vettä valuvina keskelle joulupäivän sukujuhlia, mutta kaikki moikkailivat meitä iloisina. Vaatteiden vaihdon jälkeen päästiin itsekin nauttimaan paikallisista jouluherkuista, kun alakerran täti laittoi meidän lautaset täyteen erilaisia herkkuja. Vähän meitä jännitti mennä keskelle suvun juhlia, mutta porukkaa oli niin paljon, että sulauduimme joukkoon hyvin. Mahat tulivat taas aivan täyteen!
Sellaiset olivat meidän joulunpyhät ja vikat päivät täällä Barbadoksella. Huomenna kutsuu New York!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti