Lento Barbadoksen saarelle laskeutui maahan viime viikon tiistaina. Lennettiin Losista eka New Yorkiin ja sieltä sitten tänne. Lento New Yorkista olikin aikamoinen... Ensiksi koneeseen nousu oli aivan älyttömän hidasta. En ymmärrä, miten omille paikoille istuminen voikaan viedä niin paljon aikaa. Hytistiin siinä lentokoneeseen johtavassa putkessa aika tovi, ennen kuin päästiin paikoillemme koneeseen. Nukahdin joksikin aikaa jo ennen lennon nousua ja kun heräsin olikin koneessa jo tilanne päällä. Meidän edessä istuvalla miehellä oli pahoja hengitysvaikeuksia, joita lentoemäntä koitti helpottaa happinaamareilla ja joillakin lääkkeillä. Pian hengitys vinkui jo niin pahasti, että kuulutettiin lääkäriä, jollainen onneksi löytyi ykkösluokan puolelta. Paikkamme ympärillä kävi aikamoinen kuhina, kun lennnon henkilökunta toi paikalle kaikenlaisia lääkärintarvikkeita, happopulloja ja yksittäiset henkilöt huutelivat omia ohjeitaan ja tarjosivat miehelle omia lääkkeitään. Lentokoneen ikkunasta näkyi vain merta ja tuli kyllä aivan kamala olo miehen puolesta, sillä matkaa oli vielä aika paljon jäljellä. Mun vieressä käytäväpaikalla istuva nainen alkoi myös voimaan huonosti ja yksimään kunnolla. Ojentelin parhaani mukaan nenäliinoja ja oksennuspussia. Naisella kuulemma oli ahtaanpaikan kammo, ja koska paikkamme ympärillä oli kokoajan paljon ihmisiä alkoi häntä huimata. Onneksi hengitysvaikeuksista kärsinyt mies pääsi maahan tajuissaan ja häntä odotti koneen vieressä ambulanssi...
Lentomatkan jälkeen lähdimme päät vähän edelleen pyörällään etsimään taksia. Olimme varanneet täältä Airbnb-asuntovuokraussivuston kautta pienen yksiön. Tiesimme asunnosta ainoastaan osoitteen. Onneksi taksikuski pienen etsinnän jälkeen löysi talon, jossa meitä olikin vastassa mukava vanhempi nainen, joka johdatti meidät talon yläkertaan tehtyyn asuntoon. Meillä on täällä asunnossa oma pikkukeittiö, kylpyhuone sekä isompi tila sängylle ja ruokapöydälle. Asunto on ollut oikein mukava ja on ollut kiva tehdä ruokia pitkästä aikaa itse. Hieman huolta on aiheuttanut alhaalla asuva perhe, jotka ovat kyllä mukavia, mutta kokoajan vähän tuntuu, että on heille vaivaksi. Netti ja telkkari ovat kovasti reistailleet täällä olomme aikana, ja tänään heräsimme heti ysin jälkeen koputukseen, kun alakerran täti tuli kertomaan, että netti nyt toimii... Meidät on myös kutsuttu perheen joulupäivän juhlaan, johon on kuulemma kutsuttu paljon sukulaisia. Emme vielä kuitenkaan tiedä, kuinka joulumme tarkaanottaen haluaisimme viettää.
Päivät ovat kuluneet aika pitkälti saman kaavan mukaan, emmekä kovinkaan paljoa ole tehneet. Kaliforniassa kiidettiin joka päivä paikasta toiseen, joten tämä on taas ollut mukavaa vaihtelua. Olemme käyneet parilla eri rannalla. Ihan Fidzin tasoisiin auringonottopäiviin ei täällä kuitenkaan olla ryhdytty. Yksi ranta on aivan kävelymatkan päässä, mutta siellä on aina niin kova tuuli, että uiminen on aika mahdotonta. Ranta on pitkä ja kaunis eikä siellä ole useinkaan paljoa väkeä. Ekalla kerralla saimme seuraksemme Jack-koira, joka ilmestyi viltillemme jostain. Pannassa luki, että "Please leave Jack alone", mutta selvästikään Jack itse ei ollut yksin viihtyvää sorttia. Koira käveli hiekkaisena meidän päällämme ja tuli jopa veteen meidän perässämme. Onneksi Jack oli kiltimpi kuin muut täällä tapaamamme koirat, jotka aina vihaisesti haukkuvat pihoissa. Rannallekin mennessä noin joka kolmannessa talossa on vahtikoira/vahtikoiria, jotka murisevat ja räksyttävät, kun tietä pitkin kävelee.
Muille rannoille mennessämme tai oikeastaan mihin vain mennessämme meidän pitää ottaa bussi. Bussit ovat pääasiassa yksityisia pikkubusseja, mutta isompiakin valtion omistamia busseja löytyy. Bussimatka on aina 2 Barbadoksen dollaria eli yhden USAn dollarin verran. Busseja kulkee jatkuvasti ja ne kilpailevat keskenään matkustajista. Usein pikkubussit ahdetaan naurettavan täyteen, jotta saataisiin parhaat tulot. Tilataksin kokoiseen minibussiin mahdutetaan täällä helposti parikymmentä henkeä. Bussiin pääsee oikeastaan mistä vain ja bussista pääsee pois painamalla vain nappia. Oikeita pysäkkejäkin on, mutta olemme huomanneet, etteivät ihmiset niitä paljoakaan käytä.
Kävimme viime viikon perjantaina Bridgetownissa eli pääkaupungissa. Emme löytäneet oikeastaan mitään ostettavaa, mutta kaupungissa oli ihan mukava vaan kierrellä. Kävelimme rannan tuntumassa, eksyimme vähän ruuhkaisilla kaduilla ja joimme herkkujääkahvit. Paikka ei ole shoppailijoiden paratiisi, tai ainakaan meitä vastaan ei tullut mitään mielettömia kauppoja. Voi olla, että joku värikäs mekko täältä on ostettava, ne ovat täällä hienoja. Kun lähdimme kaupungista takaisinpäin, meistä oikein kilpailtiin eri minibussien kesken.
Eilen meillä oli vähän erilainen päivä. Päätimme jo tänne tullessamme, että jollekin vähän kalliimmalle retkelle kyllä osallistutaan, koska rahaa ruokiin ja majoituksiin menee täällä paljon vähemmän. Lueskelimme Tripadvisoria ja valitsimme vaatimattomasti aktiviteettilistalta parhaimmat arvostelut saaneen Calabaza Cruisen. Koska kaikki lounasristeilyt olivat jo täynnä, varasimme auringonlaskuristeilyn. Eilen meidät haettiin taksilla kahden aikaan kotipihasta ja vietiin satamaan, josta katamaraani sitten lähti. Vene osottautui upeaksi. Meidän lisäksi risteilyllä oli kaksi pariskuntaa ja yksi perhe (kaikki brittejä) sekä kolme miehistön jäsentä. Risteilyyn kuului open bar ja pientä evästä. Vene pysähtyi kahdessa paikassa, jossa pääsi halutessaan snorklailemaan. Ekalla pysähdyksellä uimme kilpikonnien kanssa, jotka tulivat niin lähelle, että niiden kilpeä pystyi koskettamaan. Se oli huippua! Toinen pysähdys oli paikalla, jossa oli kaksi laivan hylkyä. Toinen laivoista oli ollut uponneena jo yli 100 vuotta. Eemeli uskalsi sukellella vähän syvemmälle ja pääsi kurkkimaan laivaan, joka toimi nyt monenlaisten kalojen kotina. Loppumatka hengailtiin veneen keulassa ihaillen auringonlaskua ja Bridgetownista lähteviä risteilijöitä. Näimme myös saaren länsirannikon luksustaloja ja meille osoitettiin talo, jonka Rihanna oli juuri ostanut. Myös Simon Cowellilla oli rannassa useampikin talo.
Kaiken kaikkiaan meillä menee täällä hyvin. Ollaan saatu taas rentoilla :) Vielä on yli viikko täällä jäljellä ja muutamaan juttuun ajateltiin vielä löhöämisen lisäksi osallistua. Niistä lisää sitten myöhemmin. Hieman stressiä tuo joulu, kun olimme vähän suunnitelleet siitä omaa juhlaa, mutta emme haluisi loukata alakerran perhettä olemalla osallistumatta heidän joulunviettoonsa... Noh, eiköhän kaikki senkin puolesta järjesty. Tänään täällä on ollut pilvinen sää ja varmaan suurin tän päivän ohjelma on kävellä läheiseen Mikes Minimartiin ja ostaa vähän ruokatarvikkeita. Ruokaa tehdessä olemme joutuneet aika paljon soveltamaan, koska täältä ei saa ihan kaikkea järkevään hintaan (esimerkiksi maitotuotteet ovat ihan mielettömän kalliita) eikä meillä ole täällä minikeittiössä ihan kaikkia tarvittavia välineitä.
Seuraavaksi muutamat fiilistelykuvat meiltä täältä joulukuiselta Barbadokselta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti