Still alive!

Huhu huh ja viime kerrasta onkin aivan luvattoman kauan aikaa. Netissä ei paljoa ole yli 10 minuuttia kauempaa oltua viimeiseen pariin viikkoon. Enpä olisi uskonut, että pisimmät netittömät ajat tulisivat Uudessa-Seelannissa. Täällä ollaan kuitenkin jo yli viikko majailtu. Viimeksi kirjoitin Ubudista Balilta, jonka jälkeen olemme ehtineet jo siirtyä Balin eteläiseen kärkeen, lentää yhdeksi yöksi Singaporeen ja sieltä Uuteen-Seelantiin. Jotta tästä päivityksestä ei tulisi aivan liian pitkä, kirjoitan tästä Uudesta-Seelannista vasta seuraavaan tekstiin.

Ajassa on aina välillä kiva palata takaisinpäin ja miettiä, mitä kaikkea sitä onkaan tullut koettua. Balin Ubudissa vietimme siis yhteensä 5 päivää, jonka jälkeen menimme taksilla Balin eteläkärkeen Uluwatuun. Ubudissa majailimme kaksi viimeistä yötä hyvin alkeellisessa ja halvassa majapaikassa, jotta pääsimme sitten hiemaan kalliimpaan hotelliin kahdeksi viimeiseksi yöksi Indonesiassa. Uluwatussa meillä oli oma villa, jossa oli mm. kolme erilaista suihkua, kylpyamme ja oma piha uima-altaalla. Aamiainen tilattiin illalla ja tuotiin huoneeseen sovittuna kellonaikana. Viimeisinä Indonesian päivinä oli ihana rentoutua ja valmistautua seuraavaan paikkaan. Ainoa miinus hienossa majoituksessamme oli sijainti, sillä kaikki oli aika kaukana.

Vuokrasimme hotellilta skootterin, jotta pääsimme näkemään Uluwatun helmet eli temppelin ja muutamat rannat. Liikenne oli paljon vilkkaampaa kuin Nusa Lembonganilla, mutta hienosti Eemeli taas selvisi. Skootteri oli meillä vain päivän, mutta meillä ehti loppua bensa kesken matkan. Ilmeisesti tankki ei ollutkaan täysi vuokrauksen alkaessa(mittarikin oli rikki). Siinä me sitten seisottiin tien varressa vähän hölmistyneenä, kunnes superkiltti poika tuli meitä auttamaan. Poika ei puhunut lainkaan englantia, mutta ymmärsi ongelmamme ja lähti hakemaan meille pullollisen bensaa. Kyllä taas tuli huomattua balilaisten ystävällisyys!

Uluwatussa tuli siis käytyä aika pikaisesta eikä siitä ehkä jäänyt niin mainioita muistoja kuin aiemmista paikoista Balilla. Pyrimme pääasiassa ottamaan nuo päivät iisisti, sillä matkustaminen paikasta toiseen on aina jollakin tavalla rankkaa ja tiesimme, että tiedossa olisi tehovuorokausi Singaporessa ja sen jälkeen heti hieman erilainen loma Uuden-Seelannin suunnalla. 15. päivä hyvästelimme Balin saaren ja oman villamme.

Singaporeen laskeuduimme hieman ennen neljää. Päädyimme kaupungissa hyvin turistimaiseen ratkaisuun, koska aikaa oli vähän ja näkemistä paljon. Ostimme siis liput hop on/hop off -turistibussiin, joka kiersi kaupunkia ympäri ja  ohitti liki jokaisen kuuluisan nähtävyyden. Singapore Airlinesilla saimme liput vielä erittäin hyvällä alennuksella, joten muut kulkuneuvot jäivät hintansakin puolesta kakkosiksi.

Singapore vaikutti erittäin mukavalta kaupungilta ja siellä olisi voinut viettää paljon enemmän aikaa. Kaupunki oli kovin siisti, liikenne hallittua ja joukkoliikenteen avuin pääsi joka paikkaan nopeasti. Metrolla pääsimme lentokentältä kaupunkiin ja jo metrossa väestön monimuotoisuus näkyi hyvin. Ihmiset puhuivat monia eri kieliä. Kaupungin pääkatu Ochard road oli näkemisen arvoinen. Ostoskeskukset olivat täynnä merkkiliikkeitä (joihin emme kajonneet) ja kadulla oli illallakin paljon väkeä. Linnut pitivät kadulla aivan kummallista ja hyvin kovaa ääntä. Söimme ruoan kalaravintolassa, jossa Eemeli sai eteensä muhkean pannun täynnä mereneläviä.

Yö Singaporessa nukuttiin jossain hotellissa, jonka olimme edellisenä päivänä varanneet. Lähtö oli aikaisin aamulla ja kaupungin pimeät kadut olivat aamukuuden aikaan hyvin hiljaiset. Singaporen lentokentältä nousimme taas koneeseen kohti Aucklandia. Singapore Airlinesin siivin saavuimme yhdeksää tuntia myöhemmin keskellä yötä pimeään ja viileään Uuteen-Seelantiin. Seikkailut täällä tuleekin sitten vasta seuraavaan päivitykseen.....