Heti auton saatuamme päätimme lähteä pois kaupungista, sillä Aucklandin kiertelyyn olisi vielä varattu pari päivää auton palauttamisen jälkeen. Ajaminen vaati totuttelua sekä kuskilta että repsikalta. Autoa ajetaan täällä vasemmalla puolen tietä ja ratti täten sijaitsee auton oikealla puolen. Risteyksissä tulee katsoa hassuihin suuntiin ja vilkku tulee sieltä, mistä meillä käynnistyy pyyhkijät.
ROTORUA
Ekaksi kohteeksi valitsimme mukavalla (ei liian pitkällä) etäisyydellä Aucklandista oleva Rotorua, joka on kuuluisa volkaanisista jutuistaan. Koko kaupungissa haisee hieman oudolta, sillä maaperän alapuolelta höyryää paikkapaikoin erilaisia mineraaleja. Heti oli pakko myös testata oma kaasuliesi ja loihdimmekin illalliseksi spagettia. Nukuimme ensimmäisen yön leirintäalueella, jossa pääsi myös lillumaan kuumiin mineraalialtaisiin. Autossa uni maittoi yllättävän mukavasti ja aamulla heräsimme, kun liki kaikki muut olivat leirintäalueelta lähteneet. Kyseessa oli Eemelin synttäripäivä, joka varmasti poikkesi hieman aiemmista. Itse geysireihin ja muihin maaperän alta kupliviin lähteisiin pääsi tutustumaan aika lailla vain erilaisissa maksullisissa puistoissa. Valitsimme niistä yhden ja näimme aitoja kiehuvia lähteitä, kuplivia mutalammikoita ja vettä suihkuavia geysireja. Tuntuu hassulta ajatella, että tuolla Rotoruassa maaperän magma on niin lähellä, että osa kivistäkin ovat sen ansiosta kuumia. Puiston kierrettyämme päätimme vaihtaa maisemaa.
TAUPO
Ajoimme Rotoruasta melko nopeasti Taupo-järvelle ja tutustuimme pikkukaupunkiin. Löysimme ihanan suuren puistoalueen, jossa pääsi uimaan pienelle putoukselle, jonka vesi oli kuumaa. Vesi oli ilmeisesti lähtöisin taas jostakin maan alta. Vesi oli virrassa niin kuumaa, ettei siinä kovin kauaa pystynyt edes olemaan. Päivä oli yllättävän kuuma ja otimme puistossa jopa hieman aurinkoa. Itse kaupunki ei ollut kovinkaan vilkas perjantai-iltanakaan, mutta löysimme sieltä hyvän paikan syödä Eemelin synttäri-illallinen. T-luu pihvin jälkeen oli hyvä suunnata kohti seuraavaa leirintäaluetta, joka tällä kertaa oli ilmainen. Sieltä täältä löytyy Uudesta-Seelannista ilmaisia leirintäpaikkoja, merkitsettömiin paikkoihin ei saa majoittua. Kuten yleensäkin ilmaisissa leirintäpaikoissa, ei täälläkään ollut juoksevaa vettä eikä puuceen lisäksi oikeastaan muitakaan mukavuuksia. Paikka sijaitsi lähellä Huka Fallseja, jonka kävimme nopsaan ennen leiriytymistä katsastamassa. Uni tuli taas autossa hyvin nopeasti.
WELLINGTON
Alussa ajattelimme aikamme riittävän vain pohjoissaaren kiertämiseen, mutta tiet olivatkin hyviä ja välimatkat suhteellisen lyhyitä, joten päätimmekin muuttaa suunnitelmaa ja käydä myös eteläsaarella. Eteläsaarelle pääsee auton kanssa lautalla, joita kulkee useamman kerran päivässä Wellingstonista. Ajoimmekin sitten Taupolta melko pitkän pätkän Wellingtoniin, Uuden-Seelannin pääkaupunkiin. Matka kulki upeissa maisemissa ja näimme ensimmäistä kertaa myös lumihuippuisia vuoria. Matkalla jännitystä aiheutti myös se,että bensa oli vähällä loppua. Aikaisemmin huoltoasemia oli näkynyt tiuhaan tahtiin ja luotimme siihen, että kyllä sieltä matkalta yksi huoltsikka löydy. Onneksi emme jääneet kuitenkaan tielle nimeltä Desert Road vaan ehdimme ajoissa täyttämään tankin. Saatiin samalla myös hyvä opetus. Wellingtoniin pääsimme iltapäivällä lauantaina. Kun saimme automme parkkiin asuntoautoalueelle otimme bussin keskustaan. Lauantai-ilta Wellingtonissa hieman petti meidät. Kaikki paikat olivat kuuden aikaan jo kiinni eikä ihmisiä näkynyt missään. Söimme iltapalamme ja palasimme bussilla ajoissa nukkumaan, sillä aamulla oli aikainen herätys lautalle.
Seuraavana aamuna menimme ennen lautalle nousua täyttämään bensatankkimme, ihan vain varmuuden vuoksi. Autot lastattiin lautalle ja nousimme itse muutaman kerroksen ylöspäin hengailemaan ja katselemaan ikkunoista turkooseja maisemia. Noin kolmen keinuvan tunnin jälkeen olimme eteläsaarella aurinkoisessa Pictonissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti