Ihastuttiin Ubudiin nopeasti. Täällä on paljon kahviloita, temppeleitä, ravintoloita, majataloja ja turisteja. Paikka ei kuitenkaan ole ärsyttävän turistirysä vaan meininki täällä tosi rentoa. Matkailijat täällä ovat maanläheisiä ja pussihousuja näkyy katukuvassa paljon (piti sellaiset itsellekin ostaa). Tarjolla on monenmoisia joogakursseja, parantajia ja sen sellaista.Täällä on myös paljon taidetta ja monet länsimaalaiset taiteilijat ovat aikojen saatossa paikkaan ihastuneet. Kaupungin laitamilla ja itseasiassa myös "keskustan" talojen välissä vihertää riisipeltoja.
Ollaan pääasiassa pyöritty täällä ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. Vierailimme apinametsässä, jossa vilisi pikkuapinoita jokapuolella. Kävimme katsomassa perinteistä tanssiesitystä Ubudin palatsin pihalla. Eilen otimme itseämme niskasta kiinni ja lähdimme vähän kauemmaksi. Bongattiin lonelyplanetista 8,5 km vaellusreitti. Näimme metsikköä, riisipeltoja ja paikallista kyläasutusta. Lonelyplanet oli vetänyt kartasta kyllä hyvin monia mutkia suoraksi, luultavasti reitin kirjoittaja ei itse sitä ollut kulkenut. Selvittiin kuitenkin ja nähtiin vähän maaseutua ja luontoa. Keskustaan päästyämme päätimme vielä alkaa etsiä shortseja, sillä huomasimme aiemmin, että Eemelin rinkasta oli kadonnut kolmet shortsit. Tarkkaa tietoa siitä, mihin kyseiset yksilöt ovat jääneet, ei ole. Itseasiassa ne saattavat olla jopa Hongkongissa. Shoppailukierroksen jälkeen katsottiin kämpillä kuinka monta kilometriä loppujen lopuksi oltiinkaan päivässä kuljettu, lopputulos oli 16,5 kilometriä. Jalat kiittää.
Aluksi tarkoituksenamme oli viettää Ubudissa kolme yötä ja sitten jatkaa matkaa johonkin suuntaan. Aika täällä on kuitenkin kulunut niin nopeasti, että päätettiin varata vielä kaksi yötä täältä. Vaihdettiin kuitenkin majoitusta; remontin ja papukaijojen melu sai tältä erää riittää. Kahdeksi viimeiseksi yöksi Balilla suunnataan kohti etelää. Pussihousujen lisäksi täältä Ubudista on tarttunut mukaan yksi taulukangas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti